– Mikä on sun yhteisö, kysyi ystäväni, kun olin muuttanut edelliseen kotikaupunkiini tuntematta ketään. Nokkela kysymys, ajattelin. En tullut ajatelleeksi sitä noin, mutta niinhän se on. Ihmiselle on tärkeää kuulua yhteisöön, olla osa jotain. Aina yhteisön löytäminen ei ole helppoa. Yhdestä olen kuitenkin melko varma: maaseudun yhteisöosaaminen on sellaista, josta muualla on opittavaa.
Työskennellessäni Leader-tiedottajana olen päässyt perehtymään aiheeseen ja hoksannut tärkeimmän: kyseessä on yhteisölähtöinen paikallinen toimintatapa, jota voidaan toteuttaa kaikkialla. Unohtamatta sitä pointtia, että tämä toimintatapa todella toimii. Leaderin voimin on paitsi kehitetty kotiseutua, myös rakennettu tärkeää yhteisöllisyyttä. Toistaiseksi lähinnä maaseutualueilla, koska rahoitus tulee EU:n maaseuturahastosta.
Kun laskemme yksi plus yksi, huomaamme, kuinka paljon potentiaalia meillä on käyttämättä. Kuinka hyvin Leader sopisikaan kaupunkeihin, joissa moni ei löydä yhteisöä ja hukkuu ihmismassan sekaan. Tästä meillä on jo kokeiluja muutamilla kaupunkiseuduilla, mutta monia alueita on vielä valloittamatta.
Nykyinen kotini sijaitsee synnyinkaupungissani Espoossa, uudessa lähiössä, johon asunnot on myyty brändäämällä alue ”kyläksi kaupungissa”. Infrastruktuuri meillä on, palvelutkin ovat jonkinmoiset, mutta yksi puuttuu: yhteisö. Sitä ei ole yhtä helppo rakentaa kuin taloja ja teitä, eikä se synny samalla kun asunnot on myyty uusille asukkaille. Arvaatte varmaan, mitä tänne kaipaan. Yhteisöosaamista, jota toisaalta löytyisi yllinkyllin.
Sofia Tuisku
Kirjoittaja työskentelee Leader-tiedottajana Suomen Kylätoiminta ry:llä. Hän on vastikään paluumuuttanut espoolainen, joka etsii omaa kyläyhteisöään.
Artikkelikuva: Anssi Ketonen, Haloo maaseutu
